Historiallinen ratkaisu  - Töllötin
12.7.2010

HISTORIALLINEN RATKAISU

Eduskunta äänesti heinäkuun 1. päivänä ydinvoimaluvista. Ne ratkaisut ovat nyt istuvan eduskunnan isoin yksittäinen päätös. Monelle kansanedustajalle se oli myös vaikea henkilökohtainen ratkaisu.

Vanha Vanhasen hallitus esitti eduskunnalle kahta ydinvoimalupaa tarkastettavaksi: toinen Teollisuuden Voimalle ja toinen Fennovoimalle. Ydinenergialain mukaan eduskunta tarkastaa hallituksen esityksen "yhteiskunnan kokonaisedun" näkökulmasta. Mietinnön valmistellut talousvaliokunta esitti hyvin selvin äänestysnumeroin myönteistä päätöstä. Eduskunnan täysistunto hyväksyi talousvaliokunnan mietinnön TVO:n osalta luvuin 120 – 72 ja Fennovoiman osalta luvuin 121 – 71.

Hallituksen energialinjaus on kaksiosainen järeä paketti. Teollisuuden Voiman ja Fennovoiman käsissä on nyt tehdä investointipäätöksensä omassa aikataulussaan ja omalla rahoituksellaan. Toinen osa pakettia on huikean suuri lisäys kotimaiseen uusiutuvaan energiaan. Tätä koskevat keskeisimmät lakiesitykset purjehtivat eduskunnan käsittelyyn syksyllä.

Ydinvoimaratkaisu ja uusiutuvan roima lisäys ovat käytännössä kytkeytyneet toisiinsa niin asiallisesti kuin poliittisestikin. Kysymys on kokonaisuudesta. Sen, joka haluaa lisätä rutkasti kotimaista uusiutuvaa energiaa, on siedettävä myös ydinvoiman lisärakentaminen. Sillä perusteella äänestin hallituksen energiaehdotuksen puolesta.

Ydinvoimaäänestyksissä on ns. vapaiden käsien periaate. Tosin kansanedustaja ei ole milloinkaan sidottu ryhmäpäätöksiin, vaan hänen toimintansa ainoana perustana on Suomen perustuslaki. Ryhmäpäätökset eivät mene milloinkaan perustuslain yli.

Ydinvoimapäätökset ovat vuorenkokoinen myönteinen merkki teollisuudelle ja suomalaisille yrityksille siitä, että Suomeen kannattaa sijoittaa ja investoida tulevina vuosikymmeninä. Se koskee ennen muuta metsä- ja metalliteollisuutta. Sillä on yhteiskuntavastuunsa investoida Suomeen niin, että turvataan nykyisiä työpaikkoja ja luodaan uusia kannattavia työtilaisuuksia.

Eduskuntakeskustelussa oli yli puoluerajan yltävä hellyttävän laaja yhteisymmärrys uusiutuvan energian voimakkaalle lisäämiselle. Puheiden tasolla oleva periaatteellinen tuki ei riitä. Jotta Suomi toteuttaa kansainväliset sitoumuksensa päästöjen vähentämisessä ja uusiutuvan energian lisäämisessä, siihen tarvitaan joka vuosi merkittävä määrä budjettirahaa. Se on erittäin rankka vaatimus tilanteessa, jossa valtiontalouden alijäämä on ennätyksellisen suuri.

Suomi on sitoutunut lisäämään uusiutuvan energian osuutta 28 prosentista 38:aan vuoteen 2020 mennessä. Tämä merkitsee mullistusta energia-, työllisyys-, alue- ja ympäristöpolitiikassa. Voi puhua aiheellisesti "vihreästä vallankumouksesta". Nyt on huolehdittava tästä eteenpäin monen vuoden ajan, että budjettirahoituksella varmistetaan kunnianhimoisen tavoitteen toteutuminen.

On palattava vielä viheliäiseen ydinvoimaan. Tavoitteena on fossiilisten polttoaineiden käytön vähentäminen ja vähittäinen irtautuminen sähköenergian tuonnista. Se on harvinaisen kova tavoite. Yksinomaan uusiutuvan energian huomattavakaan lisääminen ei auta. Lisäksi tarvitaan energiaministeriön esittämien laskelmien mukaisesti lisää ydinvoimaa.

Ydinvoiman hyväksyminen on monelle – minullekin – vastenmielinen asia. Ydinvoimaan liittyvät turvallisuusriskit ovat epätodennäköisiä. Riskien toteutumisen seuraukset olisivat pahimmillaan kauheat. Inhimillisessä elämässä virheet ovat aina mahdollisia. Muistamme Tšernobylin onnettomuuden huhtikuussa 1986. Suomalainen ydinvoimaosaaminen on joka tapauksessa maailman kärkeä.

Nyt tehdyt energiapäätökset jatkavat Suomen pitkää energiapoliittista linjaa. Turvaudumme monipuolisiin energialähteisiin sulkematta mitään vaihtoehtoa pois. Yksi muutos on: huikeasti lisää kotimaista ja vähitellen eroon fossiilisesta energiasta ja tuontisähköstä.