Pääpaimen vaihtuu  - Töllötin
21.6.2010

PÄÄPAIMEN VAIHTUU

Lieneekö sopivaa puhutella arkkipiispaa pääpaimeneksi? Jos piispat ja papit ovat paimenia, kai se kirkon pää, siis arkkipiispa, on pääpaimen.

Evankelisluterilaisen kirkon pääpaimenen vastuu siirtyy Jukka Paarmalta Kari Mäkiselle. Virallinen vaihto taitaa olla tuonnempana. Muistamme, että Kari Mäkinen voitti arkkipiispan vaalissa Miikka Ruokasen.

Turun tuomiokirkossa pidettiin 6. kesäkuuta 2010 uuden arkkipiispan, Kari Mäkisen virkaanasettamismessu. Se oli juhlallinen tapahtuma saaden viljalti julkisuutta.

Virkaanasettamismessussa kuultiin kaksi pysähdyttävää puhetta.

Helsingin piispa Eero Huovinen, laajalti arvostettu kirkonmies, viittasi Paavalin sanoihin ja kehotti Mäkiselle osoittamissaan sanoissa pitämään huolen itsestään ja laumasta. Hän teroitti itsestään huolehtimisella, ei oman asemansa tai vastaavan varjelemista, vaan itsensä tutkiskelemista. Huovinen pyysi paimenta, johtajaa, tutkimaan itseään, motiivejaan ja toimintansa päämääriä. Kenen asialla olen?

Helsingin piispan puhe oli puhetta kaikille johtajille, jotka on asetettu vastuuseen toisista ihmisistä ja yhteisistä asioista. Johtajan itsensä jatkuva tutkiskeleminen on enemmän kuin aiheellinen ohje tässä voittoa, mammonaa ja valtaa tavoittelevassa ajassa kiihkeästi puuskuttaville johtajille.

Kun ottaa huomioon sen, että työpaikoilla on laajasti pahoinvointia ja että esimies- ja johtamistaidoissa on suuriakin ongelmia, Huovisen sanat saavat erityisen vahvan painoarvon.

Johtajan tai sille paikalle pyrkivän on syytä olla äärimmäisen rehellinen itsensä tutkiskelemisessa nimenomaan sen takia, ettei tulisi aiheuttaneeksi työtovereilleen ongelmia, jopa murheita.

Uusi arkkipiispa Kari Mäkinen saarnasi pitäen lähtökohtanaan Jeesuksen kertomusta rikkaan miehen talosta ja Lasaruksesta. Mäkinen käsitteli köyhän osaa rikkaan miehen Suomi-talossa. Hän huipensi saarnansa sanoman kysymykseen: "Olenko vain avun kohde ja osa sosiaalista ongelmaa, joka uhkaa julkisen talouden tasapainoa?" Mäkinen korosti jokaisen ihmisarvoa, joka on enemmän kuin tulla kohdelluksi sosiaalisesti oikeudenmukaisella tavalla.

Arkkipiispa, pääpaimen, vaihtuu vaikeana aikana. Kirkolla on suomalaisten mielissä vankka asema. Siihen kohdistuu monenlaisia, myös ristiriitaisia, odotuksia. Kirkosta erotaan, siihen liitytään.

Pääpaimenella riittää tekemistä kirkon sisäisten virtausten selvittämisessä niin, että se ei pahasti jakautuisi. Kirkolta odotetaan terävää kannanottamista yhteiskuntakriittisessä hengessä varsinkin köyhän ihmisen puolesta, Lasaruksen puolesta.

Monesti on vihjailtu, että kirkko asettuu vähintään vaivihkaisesti myötäilemään kulloisiakin vallanpitäjiä. Monet meistä odottavat kirkolta kirpakkaakin sanomaa silloin kun aihetta on.

Luulenpa, että moni seurailee uuden arkkipiispan otteita herätysliikkeiden suuntaan. Herätysliikkeet pitävät osaltaan suomalaista kirkkoa elinvoimaisena antaen sille kansan sisimpiin tuntoihin vaikuttavan vahvan merkityksen. On pidettävä huolta koko laumasta.

Uusi pääpaimen tarvitsee viisautta ja voimia sekä tukea.