Kansakunta kaipaa eheyttä  - Pohjois-Karjalan maanpuolustusjuhla Valtimolla
4.6.2010

KANSAKUNTA KAIPAA EHEYTTÄ

Pohjois-Karjalan maanpuolustusjuhla täällä Valtimolla on monissa merkeissä vietettävä laajapohjainen yhteistapahtuma. Juhlimme Valtimon reserviupseerien ja Valtimon reserviläisten 50-vuotista taivalta. Juhlatapahtuma kuuluu Valtimon kunnan satavuotisjuhlan kalenteriinkin. Järjestelyjen taustalla toimivat puolustusvoimien Pohjois-Karjalan aluetoimisto ja Valtimon reserviläisjärjestöt. Maanpuolustusjuhla pidetään marsalkka Mannerheimin syntymäpäivänä. Monet ovat juhlan aiheet, ja monet ovat juhlan tekijät.

* * *

Maanpuolustus voidaan ja täytyykin ymmärtää monikerroksisena kaikkia suomalaisia koskettavana yhteisenä velvollisuutena. Siihen kuuluvat sotilaallisen puolustuksen ohella varautuminen siviilionnettomuuksiin sekä yhteiskunnan rakennustyö. Kaiken ytimessä on meidän suomalaisten maanpuolustustahto.

Suomi on rakentanut sotilaallisen puolustuksensa yleisen asevelvollisuuden, laajan reservin ja alueellisen puolustusajattelun varaan. Tämä on Suomelle myös 2010-luvulla parhaiten sopiva järjestely. Koko kansan ja elinkeinoelämän osallistuminen maanpuolustukseen tekee puolustuskyvystämme uskottavan. Varsinkin yleinen asevelvollisuus ja siitä johtuva laaja reservi nostavat sotilaallista suorituskykyämme ja ylläpitävät riittävää pelotetta. Se on "salainen aseemme".

Silloin tällöin nousee esiin julkisuudessa vaatimuksia puolustusvoimiemme merkittävästäkin alasajosta. Tällöin vedotaan siihen, että maailma ja varsinkin tämä maailmankolkka on rauhoittunut niin, että nykyisenlaajuisia puolustusvoimia ei ole tarvis enää ylläpitää. Tuollainen ajattelu on vaarallisen lyhytnäköistä. Historia opettaa ainakin sen, että ikävät tapahtumat tulevat yllätyksenä nurkan takaa ilman, että niitä voidaan etukäteen nähdä. Puolustusvoimat onkin nähtävä kansallisena henkivakuutuksena, josta meidän on oltava valmiita maksamaan kohtuullinen hinta. Se on eri asia, että puolustusvoimat ovat 2010-luvulla merkittävien muutosten edessä. Mahdollisten uudelleenjärjestelyjen täytyy kuitenkin merkitä puolustusvoimien iskukyvyn vahvistumista – ei alasajoa.

Erityisesti on syytä ottaa kantaa yleisen asevelvollisuuden puolesta. Siihen perustuva sotilaallinen puolustuskyky on osoittautunut kestäväksi myös kansainvälisissä vertailuissa. Lisäksi se on halpa ja kustannustehokas ratkaisu. Tärkeää on tunnistaa ja tunnustaa yleisen asevelvollisuuden syvä merkitys yhteiskunnan tasa-arvoisuuden ja sisäisen eheyden kannalta. Se sitoo yhteen erilaisista oloista tulevat nuoret ja opettaa heidät yhteistoimintaan ja suvaitsevaisuuteen.

Se, että Euroopassa on luovuttu yleisestä asevelvollisuudesta, ei ole syy tehdä niin meillä. Luotetaan omaan kokemukseen ja ajatteluun. Toki on paikallaan selvitellä asevelvollisuuden sisältöä ja palvelun mielekkyyttä. Nuoren on saatava hyötyä asepalveluksestaan. Tulevaisuuden pohdiskeluja kannattaa suunnata siihen, miten jokainen suomalainen nainen ja mies osallistuu maan puolustamiseen, siis kokonaisuusturvallisuuden varmistamiseen eli yhteiskunnan elintärkeiden toimintojen turvaamiseen.

* * *

Varautuminen siviiliajan onnettomuuksiin ja katastrofeihin on myös maan puolustamista. Olemme luoneet viranomaisten kesken erittäin hyvin toimivan yhteistyöjärjestelyn, jolla pystymme vastaamaan monenlaisiin siviiliajan onnettomuuksiin. Niissä puolustusvoimilla on oma tehtävänsä. Viranomaisten yhteistyö, elinkeinoelämän valmiudet, kansalaisten osallistuminen sekä vapaaehtoinen maanpuolustus yhdessä takaavat sen, että pystymme hallitsemaan erilaisia onnettomuustilanteita, jotka syntyvät joko luonnon aiheuttamina tai ihmisen tekoina. Korostan myös vapaaehtoista maanpuolustusta – sekä miesten että naisten osallistumista tähän työhön.

Korkeimman hallinto-oikeuden presidentti Pekka Hallbergin johtama komitea selvittelee par´aikaa, miten voitaisiin nykyisestäänkin tehostaa kansallista varautumista onnettomuuksien sattuessa.

Tässä yhteydessä korostan erikseen huoltovarmuutta, siis omavaraisuutta niissä tilanteissa, joissa ulkomaankauppa menee jumiin ja kulkuyhteydet katkeavat ratkaisevilta osiltaan. Viittaan ruokaan ja energiaan. Niitä on saatava omasta takaa. Tässä meillä suomalaisilla on yllättävän paljon tehtävää.

* * *

Maanpuolustuksen ytimessä on suomalaisten tahto puolustaa omaa maataan. Kiitän sotiemme veteraaneja, naisia ja miehiä, siitä, että saamme viettää maanpuolustusjuhlia itsenäisenä kansakuntana. Ilman taistelua ja työtä se ei olisi mahdollista. Historiantutkimus kertoo, että Neuvostoliiton hyökkäyksen tarkoituksena oli kukistaa Suomen itsenäisyys ja lopettaa kansakunnan olemassaolo. Veteraanien taistelu pelasti meille nuoren itsenäisyytemme.

Veteraanien läsnäolo juhlissamme, heidän vierailunsa eri tilaisuuksissa eteenkin nuorison ja koululaisten parissa ja heidän tarinansa sotien ajalta ylläpitävät maanpuolustustahtoa nuoremmissa sukupolvissa, myös kovinta tilannetta sotaa silmällä pitäen. Historia kantaa, kun siitä muistutetaan – ja siitä täytyy muistuttaa. Dramaattinen historiamme ei jätä kylmäksi.

On mieluisaa todeta, että suomalaisten maanpuolustustahto on pysynyt erittäin korkealla kaikissa ikä- ja ammattiryhmissä sekä puolueissa.

Suomalaisten maanpuolustustahto riippuu jatkossa eniten siitä, miten yhteiskunta kohtelee jäseniään. Yhteiskunta nojautuu sitoumukseen, eräänlaiseen kontrahtiin kansalaisten ja julkisen vallan välillä. Suomalaiset sitoutuvat tekemään parhaansa yhteiseksi hyväksi. Toisaalta valtio tarjoaa kansalaisilleen turvaverkon niitä onnettomia elämäntilanteita varten, jolloin heidän omat voimansa eivät riitä. Tällaista sopimusajattelua meidän täytyy kirkastaa ja korostaa sitoumusten molemminpuolista velvoittavuutta. Kansalaisten täytyy voida kokea, että me, sinä ja minä olemme tasa-arvoisia julkisen vallan edessä.

Kyösti Kallio totesi kansalais- ja vapaussodan vielä riehuessa toukokuussa Nivalan kirkossa 1918: "Meidän on rakennettava sellainen Suomi, jossa ei ole punaisia eikä valkoisia, vaan isänmaataan rakastavia suomalaisia." Se on jyhkeä, vieläkin pätevä henkinen testamentti kaikille meille. Päävastuu on päättäjillä. Meidän on pidettävä huolta koko maasta, sen maakunnista sekä jokaisesta kansalaisesta, joka yrittää ja tekee työtä tämän kansakunnan puolesta. Erityisesti on pidettävä huolta heikoimmassa asemassa olevista sisarista ja veljistä. Siitä yhteisyydestä syntyy aito tahto puolustaa itsenäistä Suomea kaikissa tilanteissa.

Menestymme jatkossakin, jos yhteiskunnassamme vallitsee sellainen arvojärjestys, että vastuunotosta palkitaan ja että vastuuta kantava suomalainen saa omasta mielestään yhteiskunnan puolelta oikeudenmukaisen kohtelun. Jos vastuuta arvostava asenne päätöksenteossa on vahva, Suomi menestyy. Mikäli lusmuilu, vastuun väistely ja erivapaudet kukoistavat, Suomelle käy köpelösti.

Professori Juha Siltala sanoo tämän asian ytimekkäästi: "Moraalinen vastavuoroisuus rikkoutuu, jos joku saa tähtitieteellisen palkkion vain rakenteellisen asemansa perusteella ja vertaisryhmänsä tuella. Ahkerien ja osaavien ihmisten palkitseminen kyllä hyväksytään."

2010-luku koettelee yhteiskuntamme arvojärjestystä. Edessä on tavalla tai toisella tinkimisen aika. Aineellisen hyvinvoinnin kasvun sijasta on varauduttava aineellisen hyvinvoinnin vähentymiseen ainakin hetkellisesti. Julkisen talouden sopeuttaminen on vaativa ponnistus. Kansa hyväksyy sen sopeutumisen, jopa tinkimisen edellyttäen, että herrat näyttävät esimerkkiä. Tarkoitan niin poliittisia päättäjiä, etujärjestöjohtajia kuin elinkeinoelämän kermaa. Yhteisvastuuta voi pyytää kansalta uskottavasti vain, jos itse näyttää tietä. Johdetaan esimerkillä.

* * *

Onnittelen 100-vuotiasta Valtimon kuntaa ja kunnan asukkaita. Valtimon asioita on hoidettu taitavasti näinä todella vaativina taloudellisina aikoina. Toivon samanlaista taitoa ja menestystä tulevaisuudessa ja myös sitä, että esimerkkinne rohkaisee kuntia eri puolilla maata tarttumaan mahdollisuuksiin ja tekemään ennakkoluulottomia ratkaisuja. Kotikuntanne tapaus osoittaa, että paikallisella väellä on viisautta ja päättäväisyyttä tulokselliseen politiikkaan. Yhteisymmärryksessä ja luottamuksessa on voimaa, jota näinä aikoina tarvitaan myös Suomen luotsaamisessa.