Suomen selviytymistie 2010-luvulla - Rotary-piirikonferenssi Iisalmessa
24.4.2010

SUOMEN SELVIYTYMISTIE 2010-LUVULLA

2010-luku on monessa mielessä vaikea vuosikymmen. Sitä voi pitää epävarmuuden ja murroksen aikana.

Olemme kolmen ongelman puristuksessa. Lamasta selviytyminen ja sen seurausten hoitaminen vievät ainakin vuosikymmenen. Julkisen talouden tasapainottaminen on kaikkea muuta kuin herkkua. Suomi velkaantuu yli 20 000 euroa joka minuutti.

Ikääntyminen tulee siinä mielessä konkreettiseksi, että jo tänä vuonna työmarkkinoilta poistuu enemmän väkeä kuin mitä sinne tulee. Elämme historiallista vuotta.

Kolmanneksi ilmasto-, ympäristö- ja energiatavoitteet vaativat Suomessakin ravakoita otteita, kun olemme sitoutuneet uusiutuvien luonnonvarojen radikaaliin lisäämiseen.

Tarttukaamme mahdollisuuksiin

Nämä kolme ongelmaa voi ja pitää nähdä myös mahdollisuuksien näkökulmasta.

Lama pakottaa pohtimaan hyvinvoinnin kestävää sisältöä. Onko aineellisen hyvinvoinnin hamuaminen kestävää vai olisiko sen tilalle haettava enemmän kohtuullisuutta, henkisiä ja sosiaalisia arvoja, hengellisyyttäkin?

Ikääntymisen voi ottaa positiivisesti niin, että työelämässä hankittua kokemusta hyödynnetään vähän pitempään joko töissä tai muutoin. Lisäksi Suomella on mahdollisuuksia erilaisten ikääntymispalvelujen tuottamisen edelläkävijäksi informaatioteknologiassa ja muutoin.

Ja mitä tulee sitoumuksiimme ilmastotavoitteiden toteuttamisessa esimerkiksi uusiutuvan energian nostaminen 28 %:sta 38 %:een, ympäristö- ja energiateknologian eturivi houkuttelee. Edessämme on työllistävän vihreän talouden rakennustyö.

Seitsemän tulevaisuusteesiä

Kansakunnat ovat koventuvassa kilpailussa. Suomi selviytyy kunnialla nähtävissä olevista ongelmista ja haasteista. Myös näivettymisvaihtoehto on mahdollinen. Suomi on kulkenut sotien jälkeen menestyksen tien. Kun jouduimme luovuttamaan vuonna 1940 pidettäviksi aiotut olympiakisat Lontoolle vuonna 1948, tuskinpa olisi voitu kuvitella, että Suomi hoitaa täysimittaiset olympiakisat muistoja herättävästi ja kunnialla 1952 ja on noussut sen jälkeen elintasovertailuissa Ison-Britannian rinnalle.

Kun sihtaamme 2010-luvulle, avain menestyksen tielle voisi olla Suomen hallussa olevien suhteellisten erojen ja etujen tunnistaminen ja niiden varaan yhteisellä tahdolla rakennettu yhteiskuntapolitiikka.

Meidän suomalaisten on kuljettava monessa asiassa eurooppalaista tietä, siis tehtävä samantyyppisiä ratkaisuja kuin muutkin Euroopan maat tekevät. Mutta kaikessa ei ole pakko jäljitellä muita maita. On haettava myös omaa tietä.

Mistä se aitoa hyvinvointia tuova kestävä suunta rakentuu?

Ensinnäkin on kirkastettava sitä sopimusta – kontrahtia, joka on kansalaisten ja yhteisen valtiomme välillä. Yhteiskunta on kaikkineen kansalaisten ja valtion välinen sitoumus. Kansalaiset, suomalaiset, sitoutuvat tekemään parhaansa yhteiseksi hyväksi. Samalla he sitoutuvat elämään aiheuttamatta ainakaan tahallisesti ongelmia ympäristölleen, yhteisölleen ja yhteiskunnalle. Toisaalta valtio tarjoaa kansalaisilleen turvaverkon niitä onnettomia elämäntilanteita varten, jolloin heidän omat voimansa eivät riitä. Onnettomuudet, sairastumiset ja työttömyys vaativat yhteiskunnan turvallista kättä. Tällaista sopimusajattelua täytyy nostaa esiin ja korostaa sitoumusten molemminpuolista velvoittavuutta.

Menestymme jatkossakin, jos yhteiskunnassamme vallitsee sellainen arvojärjestys, että vastuunotosta palkitaan tai ei ainakaan rangaista ja että vastuuta kantava suomalainen saa omasta mielestään yhteiskunnan puolelta oikeudenmukaisen kohtelun. Jos vastuuta arvostava asenne päätöksenteossa on vahva, Suomi menestyy. Mikäli eräänlainen lusmuilu, vastuun väistely ja erivapaudet kukoistavat, Suomelle käy köpelösti. Professori Juha Siltala osuu asian ytimeen: "Moraalinen vastavuoroisuus rikkoutuu, jos joku saa tähtitieteellisen palkkion vain rakenteellisen asemansa perusteella ja vertaisryhmänsä tuella. Ahkerien ja osaavien ihmisten palkitseminen kyllä hyväksytään." 

Toisekseen; yrittäjyyden, työllisyyden, verotulojen ja hyvinvointivaltion rahoituksen välinen yhteys on rautainen. Mitä enemmän kannattavia yrityksiä, sitä enemmän työpaikkoja ja verotuloja, joilla maksetaan hyvinvointipalvelut. Tämän ketjun ratkaiseva alkupää on siis yrittäjyydessä ja yritysten menestyksessä. On jatkettava yrittäjyyden kannustamista vanhoilla ja uusilla keinoilla. Hyvinvointiyhteiskuntamme on vahvan yrittäjyyden varassa.

Kolmanneksi suomalaisten voima on toimivissa työmarkkinoissa ja palkitsevassa työelämässä. Suomessa kehitetään työelämää ja ratkaistaan työssä olevia ongelmia neuvottelemalla ja sopimalla. Suomi ei ole lakkoilutilastojen kärkipäässä. Tämä sama mentaliteetti on suunnattava nyt uudistavalla otteella työelämän kehittämiseen niin, että ihmiset viihtyvät töissä ja nauttivat siitä. Tuolloin on kysymys paljolti johtamiskulttuurista ja henkilöstön sitoutumisesta työhyvinvoinnin edistämiseen. Uskon, että tällä alueella on paljon tehtävää. Olkaamme sopimus-Suomi sanan syvässä merkityksessä.

Työurien pidentäminen on ollut vuosia poliittinen kiistakysymys. Jotakin on tehtävä. Olisiko siirrettävä huolenpito nuoriin, 16-25 –vuotiaisiin: millä keinoilla jokainen tuonikäinen saa sopivaa koulutusta ja työtä ilman vuosien viivytyksiä? Mikä tahansa työ tai harjoittelu on parempi kuin joutilaisuus.

Neljänneksi tarvitsemme toimivan yhteiskunnan, jossa valtiolla on selkeät tehtävät. Hyvinvointivaltiomme on laajentunut siinä mielessä vinoonkin suuntaan, että julkinen valta pyrkii määräämään pikkupiirteisestikin ihmisten elämää. Tällainen holhoaminen tukahduttaa eikä sitä kansa hyväksy. Valtion tehtävät ovat yksinkertaiset: ulkoinen ja sisäinen turvallisuus, toimiva perusinfrastruktuuri, mahdollisuuksien tasa-arvon takaaminen, perusturva ja kannustavat puitteet yritystoiminnalle.

Viidenneksi; suomalaisen hyvinvointivaltion erityispiirre on tasa-arvo. Jotkut väittävät, että tasa-arvo polkee Suomen talouselämän kilpailukykyä. Se on väärä käsitys. Tasa-arvo ja oikeudenmukaisuus, yhteiskunnallinen eheys sekä yhteiskuntarauha ovat mahtavan myönteinen kilpailukykytekijä suomalaiselle yritystoiminnalle ja koko yhteiskunnalle. Mitä tasa-arvoisempi yhteiskunta on, sitä ehyempi ja turvallisempi se on. Näin kitketään myös pois yhteiskuntarauhaa järkyttävät tekijät.

Mahdollisuuksien tasa-arvo tarkoittaa käytännössä perusturvan ohella koulutukseen ja osaamiseen liittyviä mahdollisuuksia. On pidettävä tulevaisuudessakin huoli siitä, että jokaisella on taustastaan riippumaton mahdollisuus opiskeluun ja sitä kautta menestymiseen. Sivistys on käsitettävä laajasti. Se ei ole vain tiedollista osaamista, jossa siinäkin Suomi on PISA-tutkimuksen mukaan maailman huippua. Suomalaiseen sivistyskäsitykseen kuuluvat myös käden taitojen kehittäminen ja sydämen sivistys.

Kuudenneksi; erityisen suuri etu Suomelle ovat rikkaat uusiutuvat luonnonvarat – se, mikä kasvaa metsissä, pelloilla ja soilla. Niitä tulee hyödyntää laaja-alaisesti ja nimenomaan tukeutuen kehittyvään korkeaan teknologiaan. Siitä sikiää uusia elinkeinoja, ammatteja ja työpaikkoja myös näihin maakuntiin, jotka ovat kroonisen työttömyyden kourissa. Ruoka, energia ja puhdas vesi määräävät maailmanlaajuisesti tulevaisuutta sillä tavoin, että Suomi hyötyy siitä. Tämä muutos vihreän talouden suuntaan on mullistava.

Ja viimein; Suomen maantieteellinen asema on loppujen lopuksi suurin mahdollisuus. Puhumme elävämme Pohjan perillä. Matemaattismaantieteellisesti se on totta. Lisäksi menneisyyteen viitaten vaikertelemme sijaintiamme idän ja lännen rajamailla ja viittaamme siihen liittyviin riskeihin. Sotienjälkeinen aika osoittaa, että Suomi on pystynyt kääntämään riskit ja ongelmat mahdollisuuksien täysimittaiseksi hyödyntämiseksi. Ilmastonmuutos nostaa todennäköisesti Suomen suhteellista asemaa. Venäjän läheisyys, kauttakulku Venäjälle ja kauemmaksi Aasiaan avaa meille lupaavia näköaloja. Pitkäjänteinen Aasia-politiikkamme on ollut kaukaa viisasta. Pohjoinen arktinen alue energia- ja talousalueena antaa ei pelkästään Pohjois-Suomelle, vaan myös kansallisesti merkittäviä mahdollisuuksia. Kaiken kaikkiaan; meidän suomalaisten on katsottava tulevaisuuttamme enenevästi koko maapallon näkövinkkelistä, ns. satelliittiperspektiivistä.

Kestävän suunnan voi tiivistää näin: meidän on nykyistä paremmin yhteen sovitettava kolme asiaa: taloudellinen vaurastuminen, yhteiskunnan sisäinen eheys ja ympäristöarvot. Taloudessa tärkeintä on työllisyys, työntekoon perustuva maltillinen vaurastuminen ja ihmisen jaksaminen. Yhteiskunnan eheys on puolestaan ehto yhteiskunta- ja työrauhalle. Eheys perustuu tasa-arvoon ja yhteisvastuuseen, heikoimmista huolehtimiseen. Räikeät erot ja perusteettomat etuudet ovat myrkkyä eheydelle ja rauhalle. Ympäristöarvoja vaalitaan kestävästi silloin, kun luonto on meille kumppani ja kun sitä viljellään ja varjellaan. Työllisyyttä, eheyttä ja ympäristöä sekä sivistysasioita on hoidettava yhtä aikaa, yhdellä ja samalla politiikalla. Se on sitä uutta kurssia.

Johdetaan esimerkillä

Suomen menestyminen edellyttää johtajuutta. Tämän päivän johtajuus on sitä, että kyetään saattamaan niin yhteiskunnan voimakeskukset, väestöryhmät kuin kansalaisetkin keskinäiseen yhteistyöhön sellaisella tavoitteella, että kaikki hyötyvät siitä. Johtajuus on yhteistyöhön saattamista. On luotava keskinäistä yhteisyyttä ja yhteisvastuuta.

2010-luvun johtaminen on enenevästi esimerkillä johtamista. On suhtauduttava vakavasti siihen kritiikkiin, joka kohdistuu johtajien kohtuuttomiin palkkioihin normaalin palkan lisäksi. Ei siihen löydy kestäviä perusteita. Esimerkillä johtamisessa on uskottavaa voimaa.

Helppoja ja miellyttäviä ratkaisuja ei ole. Olemme tilanteessa, jossa parasta on kertoa kansalle totuus, mutta samalla on välttämätöntä rohkaista kansalaisia.

Esitän Suomen eduskunnan tervehdyksen Rotary-piirikonferenssin väelle, naisille ja miehille. Niin ikään toivotan teidät Iisalmen kaupungin puolesta tervetulleiksi tänne historiallisiin ja vehmaisiin Runnin maisemiin.