Torstain kyselytunti - Töllötin
10.3.2010

TORSTAIN KYSELYTUNTI

Eduskunnan kohokohta on torstainen kyselytunti kello 16 ja 17 välillä. Sehän myös televisioidaan. Siinä kansanedustajat esittävät ministereille kysymyksiä. Kyselytunnilla pelataan yhden minuutin puheenvuoroilla. Tosin juuri yksikään kysyjä eikä vastaaja pysy yhdessä minuutissa – valitettavasti.

Kansanedustajan kysymys voi käsitellä mitä tahansa asiaa. Esiin voi nostaa myös paikallisen ongelman. Useimmiten kysymyksessä tivataan jotakin päiväkohtaista asiaa.

Ministerit eivät etukäteen tiedä kansanedustajien kysymyksiä. Se tekee torstain kyselytunnista parhaimmillaan jännittävän poliittisen väittelyn. Varsinkin ensikertalaisministerit valmistautuvat huolella kyselytuntiin. Siinä mitataan ministerin kyvykkyyttä ja selviytymistaitoja.

Puhemies kyllä tietää puolueiden eduskuntaryhmistä tulevat kysymystoiveet. Eduskuntaryhmät toimittavat ennen kyselytunnin alkua näitä toiveita puhemiehelle. Hän joko ottaa ne huomioon tai ei.

Kyselytunti on nimenomaan opposition ja hallituksen välinen poliittinen ottelu. Opposition kansanedustajat pommittavat ministereitä sen kuin pystyvät. Kyselytunnin aikana ehditään käsitellä 25 – 30 kysymystä. Kaikki eduskuntaryhmät, mutta varsinkin oppositio, valmistautuu kyselytuntiin omissa palavereissaan huolella. Kyselytunnin televisiointi lisää tapahtuman kiinnostuneisuutta.

Kyselytunnin puheenvuorot keskittyvät luonnollisista syistä tietyille kansanedustajille. Puolueiden ja eduskuntaryhmien puheenjohtajat, entiset ministerit ja valiokuntien puheenjohtajat ottavat leijonanosan puheenvuoroista. Se on väistämätöntä, vaikkakin osin harmillista.

Kyselytunnista voi muodostua se kuva, että hallituspuolueiden kansanedustajilla ei ole mitään kysyttävää. Se on väärä käsitys. He pyytävät paljon puheenvuoroja. Parlamentaarisen menon kannalta on kuitenkin välttämätöntä, että pääosin oppositiopuolueet saavat osoittaa kysymyksensä hallituksen ministereille. Toki joukkoon mahtuu aina myös hallitusryhmien edustajien kysymyksiä.

Legendaarisia väittelyitä kyselytunnilla ovat Paavo Lipposen ja Esko Ahon ottelut. Niiltä ajoilta muistamme Lipposen nahkurin orret. Parhaimmillaan kyselytunti on politiikkaa seuraavalle herkullinen tapahtuma.

Tämän päivän tykkejä eduskunnan kyselytunnilla ovat – muutaman esimerkin ottaakseni – Eero Heinäluoma, Esko-Juhani Tennilä, Hannes Manninen, Erkki Pulliainen, Ben Zyskowicz ja Bjarne Kallis.

Hyvä kysymys on lyhyt. Ruuti täytyy sijoittaa heti kysymyksen alkuun. Pitkät jorinat ikävystyttävät ja antavat ministereille mahdollisuuden miettiä omaa vastaustaan.

15 sekunnin ytimekäs kysymys on parhaimmillaan kuin ohjus, joka osuu maaliinsa. Tätä useimmat kansanedustajat eivät puheripulissaan ole huomanneet. Mitä pidempi puheenvuoro, sitä vähäisempi julkisuusarvo.

Suomen poliittinen keskustelu on väritöntä. Kyselytunti antaisi mahdollisuuden nopeatempoiseen, eroja valaisevaan ja kiinnostusta herättävään poliittiseen keskusteluun. Poliitikko voi olla tiukka haukkumatta ketään ja hankala olematta ilkeä. Lyhytpuheisuus on valttia.