Yksi vai kolme? - Töllötin
25.1.2010

YKSI VAI KOLME?

Pohjois-Savon tulevaisuudesta käytävässä keskustelussa on toistuvasti tullut esiin ehkä yllättäväkin näkövinkkeli: jäsentyykö kotimaakuntamme lähivuosikymmenten sihdillä yhden vai kolmen kaupungin ympärille.

Noissa pohdinnoissa lähdetään siitä, että nykyinen alue- ja kuntarakenne vääjäämättä muuttuu ja että moni asia on hoidettava verkottumalla.

XXX

Elämme poikkeuksellisen kovia aikoja, jolloin on ennakkoluulottomasti pohdittava kotiseutujemme tulevaisuutta. On tehtävä johtopäätöksiä.

Tärkein niistä on se, että maakuntien ja alueiden on käytävä samanlaiseen selviytymistaisteluun, jonka kävimme 1970-luvulla. Tyhjentymisuhan edessä ryhdistäydyttiin, ja se pelasti maakunnat.

Kuntaliitto julkisti ennen joulua veret seisauttavan tutkimuksen, jonka mukaan laajat alueet Suomessa uhkaavat autioitua. Kuntaliiton strategiapäällikkö Santtu von Bruun toteaa (Maaseudun Tulevaisuus 2.12.2009), että "tulevaisuuden Suomi keskittyy muutaman elinvoimaisimman kaupunkiseudun ympärille, kelkasta putoavat myös sellaiset maakuntakeskukset, jotka vielä muutama vuosi sitten laskettiin menestyjien joukkoon".

Edelleen ennustellaan, että väki ja yritystoiminta asettuvat Oulu-Jyväskylä-Lappeenranta –rajan etelä- ja länsipuolelle. Itä- ja pohjoispuoli autioituisi. Rajahan on vuoden 1323 Pähkinänsaaren rauhan raja.

Kuntaliiton tutkimuksessa pidetään selvänä, että koko maa ei pysy asuttuna ja että osa kaupungeista syöksyy taantumiskierteeseen. Vahva viittaus joidenkin maakuntakeskusten taantumiseen on uutta muutoin tutuissa synkissä povailuissa. Samanlaisia ilmiöitä on vast'ikään esitelty myös Tilastokeskuksen ja Oulun yliopiston tutkimuksissa.

Tuollaiset tutkimukset toistuessaan ruokkivat pessimististä tulevaisuutta meille itäsuomalaisille. Jos tyydytään odottamaan parempia aikoja, Kuntaliiton tutkimuksen tulos toteutuu. On ryhdyttävä yhdessä vastatoimiin.

XXX

Kuopion kauppakamari on jo pidemmän aikaa markkinoinut Varkauden, Kuopion ja Iisalmen muodostamaa "kehityskäytävää". Kolmen kaupungin ja seutukunnan asettuminen Viitostien ja/tai Savon radan varteen on tähän näkemykseen voimakkaimmin vaikuttava tosiasia.

Kolmen kaupunkiseudun kehityskäytävälle on viime aikojen keskusteluissa nostateltu vaihtoehtoa: maakuntakaupunki Kuopio, johon muu maakunta liittyisi. Tätä vaihtoehtoa on perusteltu myös ns. rajakuntien tilanteella: niiden ei tarvitsisi tehdä valintaa kolmen yhteistoiminta-alueen välillä. Perustelu on puolustuksellinen.

Kotimaakunnan tulevaisuus ratkeaa yksinkertaisen kysymyksen kautta: onko töitä ja palveluita? Siihen puolestaan ratkaisu tulee jotakin muuta kautta kuin mitkä ovat kuntarajat tai mikä on kunnan nimi. Tunneseikkoja ei pidä vähätellä, kuten ei myöskään kuntiin liittyviä symboleita. 

Yhden suuren maakuntakaupungin malli ei ole realistinen. Mallia voi pitää suuruudenhulluutena. Yli 200 000 asukkaan kaupunki, jonka väestö on hajallaan, merkitsisi reuna-alueille armotonta tyhjentymistä ja kuntalaisten vaikutusmahdollisuuksien kaventumista.

Kolmen kaupunkiseudun kehityskäytävä maltillisesti junailtuna voisi olla koko Pohjois-Savon kehittymiselle paras nähtävissä oleva vaihtoehto.

Kehityskäytävä-ajattelun myönteinen puoli on se, että se säteilee elinvoimaa ympäristöönsä, myös Koillis-Savoon, Sisä-Savoon ja Ylä-Savoon etenkin, jos maakunnan politiikkaa hoidetaan vastuullisella maakunta-hengellä. Ja toisinpäin: kehityskäytävä saa voimaa ympäristöstään. Vastavuoroisuus toimii.

Eritoten uusiutuviin luonnonvaroihin perustuvan energiapolitiikan tarpeet ja mahdollisuudet puhuvat tämän kehityssuunnan puolesta.

Tällainen kehitys ei tapahdu, eikä ylhäältä määräämällä, yritti sitä kuka tahansa. Kolmeen jäsentyminen toteutuu askel askeleelta toiminnallisen yhteistyön vauhdittamana, ei saneluhenkisellä pakkopolitiikalla.

XXX

Pohjois-Savon on myös katsottava rajojensa ulkopuolelle, koko Itä-Suomeen. Savon ja Pohjois-Karjalan yhteistyö on välttämätöntä. Historialliset rasitteet on pääosin voitettu. Kokemukset yhteistyöstä ovat myönteisiä.

Itä-Suomen yliopiston perustaminen rohkaisee. Se on ollut näiden aikojen merkittävin itäsuomalainen yhteishanke osoittaen, että ennakkoluulottomalle yhteistyölle annetaan arvoa ja tukea myös Helsingin päätöksenteossa. Vastakkainasettelu maakuntien välillä johtaisi epäonnistumisiin.

Myös viime aikojen liikenneinvestoinnit Itä-Suomeen ovat olleet mahdollisia vain toinen toisiaan tukevan yhteistyön perustalta. Savonlinnan ja Joensuun ohitustiet, Kallansillat, Viitostien parantaminen Mikkelin eteläpuolella ja Savon radan kunnostaminen kertovat laaja-alaisen yhteistyön tuloksellisuudesta. Yleensä infrastruktuurihankkeissa on viisainta lyöttäytyä yhteisen politiikan tielle.

XXX

Joskus kuulee sellaista jupinaa, että "eihän meidän tarvitse huolehtia savolaisista naapureista eikä ainakaan Pohjois-Karjalasta, kunhan vain me itse menestymme". Tuollainen nurkkakuntaisuus on tuhoisaa ja tyhmää myös ja nimenomaan jupisijan kannalta.

Yhteistyöntekijä saa etua myös itselleen. Naapurin menestys on myönteinen asia, ja sitä on tuettava. Vastavuoroisuus kannattaa.