Eduskunnan kevätkatsaus/ Savon Sanomien kutsuvieras
28.6.2009

EDUSKUNNAN KEVÄTKATSAUS

Vaalikausi on puolivälissä, seuraavat eduskuntavaalit pidetään huhtikuussa 2011. Käännytään vaalikauden huonommalle puoliskolle.

Hallitus on pitänyt eduskunnan äänestyksissä pintansa. Hallituspuolueiden kansanedustajat ovat äänestäneet kutakuinkin kirjan mukaan. Keskustan ja kokoomuksen yhteistyö on sujunut eduskunnassakin ilman isompia säröjä. Kokoomus on päässyt gallupeissa ja vaaleissa niskan päälle. Vasemmisto on painunut historiansa pohjalukemiin. Vihreät ja perussuomalaiset etenevät protestinomaisesti. Sanailu ministereiden välillä viittaa suhteiden kitkeröitymiseen.

Isoja asioita

Laman ja työttömyyden torjuminen on loppuvaalikauden jättiasia. Työttömyys ylitti 10 %:n rajan. Syksy näyttää uhkaavalta. Valtiontalous heikkenee laman ja elvytyksen seurauksena. Se olikin yhdeksän vuotta ylijäämäinen, tänä vuonna jopa pahasti alijäämäinen, seitsemän miljardia euroa. Valtion velka kasvaa vieläkin enemmän. Ensi vuonna tahti on vähintään yhtä paha. Kuntien talous joutuu myös tiukoille. Lama tunkeutuu eduskunnan työhön vieläkin ahdistavampana kuin tähän asti. Taloudesta ja työllisyydestä muodostuu eduskuntavaalien pääteema.

Yliopistolaki ja lääkealan turvallisuus- ja kehittämiskeskuksen perustaminen ovat hyviä esimerkkejä tulevaisuuteen suuntautuvista päätöksistä. Molemmat vahvistavat lisäksi maakuntien osaamis- ja elinkeinopohjaa. Itä-Suomi ja Kuopio hyötyvät molemmista päätöksistä merkittävästi. Kiivakka keskustelu lääkealan tulevaisuudesta osoitti, että alueellistaminen etenee vain lujalla poliittisella otteella ja alueen edustajien yhteistyöllä.

Tulevaisuutta hahmoteltiin myös selonteoissa. Laman voittaminen hallitsi valtiontalouden kehysselontekoa. Suomen EU-politiikan ytimestä väännettiin kättä EU-vaalien alla. Ilmasto- ja energiastrategia ja maaseutupoliittinen selonteko korostivat uusiutuvia luonnonvaroja. Itämeri-selonteko nostatti pintaan rantavaltioiden yhteistyön merkityksen. Osallistumisemme kansainväliseen kriisinhallintaan ohitettiin asian merkitykseen nähden aika vähäisellä keskustelulla. Sen sijaan turvallisuus- ja puolustuspolitiikka jakoi eduskunnan. Historiallinen konsensus rikkoutui, kun vasemmisto irtisanoutui hallituksen linjauksista. Ennustan, että turvallisuus- ja puolustuspolitiikan perusteista sukeutuu räväkkä keskustelu seuraavan selonteon yhteydessä.

Lex Nokia ja perheen sisäiset adoptiomahdollistamiset nais- ja miespareille ovat puolestaan esimerkkejä ns. uudesta politiikasta. Molemmat lait herättivät tunnepitoisen puolesta-vastaan -keskustelun. Jälkimmäinen luokitellaan ns. omantunnon kysymykseksi. Ennustan tämäntyyppisten asioiden nousevan yhä vahvemmin politiikan esityslistalle. Yhteiskunnan sirpaloituminen, uudet ilmiöt ja arvostusten muuttuminen synnyttävät enenevästi sellaisia omatunnon kysymyksiä, joita ei voi ratkaista perinteisillä puolueasteikoilla.

Historiallisia puheita

Eduskunnan puhujakoroke on tarkoitettu vain suomalaisia kansanedustajia varten. Poikkeukset ovat tuiki harvinaisia. Liittokansleri Kohl puhui tältä korokkeelta Pohjoismaiden neuvoston kokouksessa 1990-luvun alkuvuosina.

Keväällä tehtiin kaksi uutta poikkeusta tiukkaan pääsääntöön. Presidentti Ahtisaari piti esitelmän kansanedustajille 15.4. "Rauha on tahdon asia" oli nobelistimme sanoma konfliktien ratkaisumahdollisuuksia pohtineessa katsauksessa.

YK:n pääsihteeri Ban Ki-moon puolestaan ruoti 26.5. ilmastonmuutosta sekä ruoka- ja talouskriisejä.

Merkkivuosi 1809 heijastui eduskunnan kevääseen. Juhlatilaisuuksia järjestettiin Helsingissä, Porvoossa, Tukholmassa ja Pietarissa. Erityisen mielenpainuvia tapahtumia olivat Porvoon valtiopäivien 200-vuotistilaisuudet maaliskuun lopulla. Suomen sota liitettiin seminaareissa runebergiläisten mielikuvien sijasta eurooppalaiseen valtapolitiikkaan, niin kuin asia olikin.

Eduskunnassa pidetään harvoin linjapuheita tai tehdään poliittisia avauksia. Sitäkin enemmän paiskotaan "tilastopuheenvuoroja" – mediaseurannan pelossa.

Sisäistä uudistusta

Eduskunnan kansliatoimikunta hyväksyi viimetöinään vuoden 2010 budjettinsa, 122 miljoonaa euroa. Se on samaa tasoa kuin vuoden 2008 tilinpäätös eli kolme miljoona vähemmän kuin tämän vuoden budjetti. Eduskunnan tulee elää omissa asioissaan lama-Suomen tahdissa.

Kansliatoimikunnan yksimielinen päätös oli mahdollista vain pari vuotta sitten alkaneen uudistamisen ansiosta. Eduskunnan taloushallintoa ja -seurantaa on tehostettu. Johtamis- ja suunnittelutyötä on parannettu. Samalla työntekijöiden eläköitymistä hyödynnetään tekemällä asioita uudella tavalla. Väkeä ei hallintouudistuksen takia irtisanota.

Kansanedustajat ja sidosryhmät ovat olleet tyytyväisiä eduskunnan palveluihin, jotka on tuotettu kustannustehokkaasti. Erityisesti eduskunnan päätyö, lainsäädäntö ja budjettiasiat, on hoidettu kiitettävästi.

Hallinnon uudistamisen loppusuora on käsillä syksyllä, kun ratkaistaan vielä eduskunnan kanslian ylimmän johdon järjestelyt. Suuria muutoksia tuskin on luvassa, sillä tällaisia ratkaisuja on viisasta tehdä yksimielisyyden pohjalta.

Jännittävä huipennus

Eduskunta hyväksyi vaalirahoituslain, jonka mukaan ehdokas ja ehdokkaan tukiryhmä ei saa ottaa tukea, jonka antajaa ei voi selvittää. Tukisuorituksille pannaan myös yhtä lahjoittajaa koskevat katot. Tavoite on, että raha ei määräisi vaalitulosta.

Keskusta julkisti omat rahoituslähteensä pakottavan tilanteen edessä. Paine muiden puolueiden rahoitusten julkistamiseen yltyy.

Pääministeri Vanhanen joutui vastaamaan eduskunnan edessä valtiontalouden tilaa koskeneen ilmoituksensa päätteeksi osallisuudestaan keskustan vaalirahoitukseen ja keskusteluihin tukea antaneiden liikemiesten kanssa. SDP pohti jopa välikysymystä pääministerin luottamuksesta. Kansanedustaja Gustafssonin kysymyksissä oli ruutia, mutta pääministeri selvitti tilanteen. Jännite jäi kytemään. Keskusta on joutunut kesäiseen pyykkinsä pesuun. Sillä on seurauksensa.

Kaikesta päätellen puoluerahoitusselvittely jatkuu jatkokertomuksenomaisesti. Rahoitusasiat ovat varmuudella vuoden 2011 eduskuntavaalien asialistalla – pääkysymysten joukossa.