Puhe/Parikkalan-Rautjärven Sanomien 100-vuotisjuhla
14.11.2008

Vierailin edellisen kerran Parikkalan Harjulinnassa Mannerheim-ristin ritarin Mikko Anttosen muotokuvan paljastajaistilaisuudessa syyskuussa 2005. Se oli lämmin, isänmaallinen, kotiseutuhenkinen ja mieleenpainuva tilaisuus. Todettakoon tässäkin, että Parikkalasta on lähtöisin viisi Mannerheim-ristin ritaria 191:stä. Se pysähdyttää vieläkin. Se on myös jättänyt sinivalkoisen jälkensä tämän kulmakunnan ilmapiiriin.

Parikkalan Sanomat teki näyttävän jutun Mannerheim-ristin ritarin Mikko Anttosen muotokuvan paljastustilaisuudesta. Se taisi olla päätoimittaja Raine Hämäläisen käsialaa. "Kyllä siitä Mikon tuntee", oli otsikkona. Se oli Mikon puolison Martan kommentti muotokuvasta. Juttu paljasti osaltaan paikallislehtien olennaisen tehtävän: mielenkiintoiset jutut yksityiskohtineen ja nimineen tulevat lähelle. Paikallislehti heijastelee kotiseudun tärkeitä, joskus pieneltä näyttäviä asioita, pitää kotiseutuhenkeä yllä, muistuttaa meitä koskettavasta yhteisestä historiasta ja luo tulevaisuuden uskoa nuoremmille sukupolville.

Muistuttakoon vuoden 2005 syyskuun juhlatilaisuus siitä, että meidän suomalaisten tulee huolehtia joka päivä kalliilla hinnalla taistellusta itsenäisyydestämme. Se on ensisijaisesti viisaan ja vastuullisen ulkopolitiikan varassa, ja sitä tukee uskottavalla tavalla yleiseen asevelvollisuuteen, alueelliseen puolustukseen, ajantasaiseen materiaaliin ja vahvaan maanpuolustustahtoon perustuva sotilaallinen puolustus. Meidän on aina lähdettävä siitä, että itse puolustamme omaa maatamme. Se kyky ja tahto täytyy aina säilyttää.

* * *

Parikkalan Sanomilla on uljas historia. Se on toiseksi vanhin edelleenkin ilmestyvä paikallislehti maassamme. Professori Pentti Salmelínin mukaan vain Tyrvään Sanomat on Parikkalan-Rautjärven Sanomia vanhempi paikallislehti.

100-vuotiaan lehden pohja on kansallisuusaatteen merkkimiehen, Pietari Hannikaisen, työssä. Hän oli Itä-Suomen merkkihahmoja 1800-luvulla. Hannikaisen kansansivistysaate ja fennofiiliset ajatukset loivat maaperää lehden synnylle.

Paikallislehtien historia myötäilee Suomen historian linjoja ja käännekohtia: itsenäistymistä, vapaus-kansalaissotaa, eheytymisen aikaa, lama-aikoja, talvi- ja jatkosotaa, jälleenrakennuksen vuosia ja hyvinvointivaltion rakentamista. Niin se on myös Parikkalan-Rautjärven Sanomien osalta. Lehdellä on ollut linja. Lehti on pitäytynyt puolueettomuuteen. Se on ollut maltillinen yhteiskuntamme kriittisissä käännekohdissa. Se on sopeutunut yhteiskunnan suuriin muutoksiin. Se on sitoutunut paikkakunnan puolustamiseen viimeistä sidettä myöten. Lehti on onnistunut Pietari Hannikaisen ajatusten hengessä omassa tehtävässään. Sivumennen sanoen Itä-Suomi tarvitsee Pietari Hannikaisen tapaisia voimahahmoja ajamaan tämän laajan raja-alueen asioita niin, ettemme jää rintamaiden, rannikon ja suurkeskusten takamaaksi.

Paikallislehtien toimintaympäristö on suuresti muuttunut. Kuntaliitokset, sähköinen toiminta, postijakelu ja median säännöt heijastuvat paikallislehtien elämään. Suurimmat muutokset ehkä liittyvät internetin ja sähköisten julkaisujen määrän kasvuun. Jo nyt ainakin sadalla paikallislehdellä on oma verkkolehtensä. Se kertoo ajan rajusta riennosta. Paikallislehtiä on tänään puolisentoista sataa. Tämän lehtiryhmän yhteinen levikki on vähän vajaat miljoona, kun se parhaina vuosina oli yli miljoona.

Paikallislehdellä on oma paikkansa media- ja lehtikentässä. Se on kotiseutujemme tuntojen tulkki ja meitä kiinnostavien uutistapahtumien välittäjä. Se pystyy pureutumaan mikrotasolla ihmisiä kiinnostaviin asioihin paremmin ja kattavammin kuin muut mediat. Se toimii yhdyssiteenä Parikkalasta ja Rautjärveltä muualle muuttaneiden, mutta kotiseudustaan kiinnostuneitten ihmisten suuntaan. Vapaa-ajan asukkaiden tiedonvälityksessä sillä on oma merkityksensä.

Ehkä tärkein asia liittyy paikallisuuteen ja läheisyyteen. Elämme globalisaatioaikaa maailmanlaajuisten tapahtumien vyöryessä Suomeenkin. Kaukaiset asiat heijastuvat maamme elämään. Tälle kehitykselle ei juuri voi mitään. Siinä on sekä myönteisiä että kielteisiä piirteitä. Tämän vyöryn keskellä paikallisuuden ja läheisyyden arvo nousee. Mitä enemmän maailmanlaajuisuus valtaa sijaa, sitä vahvemmalla on myös paikallisuus – siis se, mikä on ihmisille kaikkein lähimpänä. Läheisyys-periaatteen puolesta myös maan politiikassa tulee tehdä vahvoja ratkaisuja ja huolehtia siitä, että ihmiset saavat päättää itseään lähellä olevista asioista niin paljon kuin suinkin mahdollista.

Paikallislehti on paikallisen väestön yhdysside ja äänitorvi. Se heijastaa väestön toiveita ja ajatuksia, mutta samalla se siivilöi myös kaukaisempien tapahtumien vaikutuksia lähielämäämme. Tässä paikallisuudessa ja sen tulkinnassa on paikallislehtien ehtymätön voima ja tulevaisuus. Siihen liittyvä nettitodellisuus tukee ja täydentää lehden ainutlaatuista tehtävää. Tähän liittyen on korostettava sitä, että ihmisillä tulee olla mahdollisuudet riittävän nopeisiin laajakaistayhteyksiin samanhintaisesti ympäri maata. Ei ole hyväksyttävää internetliittymien hintojen korotukset harvaan asutulla alueella.

* * *

Elämme vakavia ja käänteentekeviä aikoja. Maailmantalouden ongelmat käyvät myös meidän suomalaisten päälle. Euroopassa ja Yhdysvalloissa on ryhdytty poikkeuksellisen koviin ponnistuksiin pankki- ja rahoitusmaailman rauhoittamiseksi. Yhdysvaltojen presidentinvaalien pääkysymyksenä oli talous ja se ratkaisi osaltaan tuloksen.

Myös Suomen talous väkisinkin kokee hiljenemisen. Maailmanlaajuinen epävarmuus saattaa pidentää Suomen talouden hiljaisempaa vaihetta.

Suomi on pieni maa ja kansantalous, mutta meillä on tällä kertaa melko vankat lähtökohdat hallita ulkoa tulevia vaikeuksia. Valtiontalous on tasapainossa. Se mahdollistaa tarvittaessa hallitun velan ottamisen olojen huonontuessa. Työllisyys on tähän asti onneksi kohisten parantunut. Se johtuu yritysten ennätyssuuresta määrästä. Yritysten taseetkin ovat vahvat, ja pankit ovat aivan eri kunnossa kuin 15 vuotta sitten. Nämä ovat myönteisiä lähtökohtia niitä ollenkaan liioittelematta.

Hallitus on omilla ratkaisuillaan varautunut menon hidastumiseen. Työn tekemisen verotusta ja ruokaveroa kevennetään. Väyläinvestointeja tehdään kaksinkertaisesti viime vuosiin verrattuna. Kotitalousvähennystä lisätään merkittävästi. Suomalaisten ostovoima kasvaa ensi vuonna selvästi.

Meille on tuttu myös hallituksen tekemä päätös tallettajien aseman varmistamiseksi ja pankkiemme luotonottokyvyn ja vakavaraisuuden turvaamiseksi.

Suomalaisilla ei ole mitään syytä paniikkiin. Sen sijaan meidän on syytä valppaasti seurata tapahtumia ympärillämme ja varautua tarvittaessa tekemään uusia ratkaisuja. Kuulemme nimittäin kielteisiä viestejä irtisanomisista ja vastaavista päivittäin.

Suomi on ulkomaankaupasta riippuvainen kansantalous ja yhteiskunta. Suomalaisten tuotteiden vienti on sujunut loistavasti aina viime kesään saakka. Tämä tilanne on nyt kääntynyt toiseen asentoon. On pidettävä huoli yritystemme kilpailukyvystä varsinkin vientialoilla. Ainoastaan sillä tiellä varmistamme työpaikat. Kaikki voitava on tehtävä nyt työllisyyden hoidon puolesta. Se on selviytymisemme avain.

Suomalaiset työntekijä- ja työnantajajärjestöt tekevät työmarkkinaratkaisunsa huomattavan vaativissa olosuhteissa. Historia on osoittanut, että maltilliset palkkojen korotukset yhdistyneinä verokevennyksiin antavat parhaan tuloksen niin työllisyyden kuin ostovoimankin kannalta. Tarvitaan valtiovallan ja työmarkkinajärjestöjen yhteispeliä hyvän lopputuloksen aikaansaamiseksi.

Nyt palataan perusasioihin. Kun ahneus voittaa kohtuuden, lopputulos on surkea. Kuplatalous saa kyytiä. Meidän suomalaisten on rakennettava taloudenpito työnteolle, yrittämiselle, yhteistoiminnalle ja kohtuullisuudelle. Tällainen meno on aina terveellä pohjalla. Nämä ovat uusia vanhoja arvoja. Keinottelu ja ahneus eivät kuulu kestävään taloudenpitoon eivätkä tasapainoiseen elämään.

* * *

Mutta palaamme perusasioihin myös toista kautta. Eduskunta keskusteli tällä viikolla ilmasto- ja energiastrategiasta. Se on suuren luokan kysymys heijastuen tulevien sukupolvien elämään hyvinkin syvällisellä tavalla.

Ruoka, energia ja vesi muodostavat perustan niin kansakunnan kuin ihmiskunnankin elämässä. Tarvitaan riittävästi turvallista ruokaa, enemmän uusiutuvaa energiaa ja joka maailman kolkassa puhdasta vettä. Niiden kysyntä kovenee jatkossa.

Omavaraisuudesta ei ole puhuttu menneinä vuosina juuri mitään. Nyt omavarainen alkaa olla päivän sana. Omavaraisuus on tämän päivän turvallisuutta. Suomella on loistavat mahdollisuudet ruoan, energian ja veden turvaamisessa. Meillä on runsaasti uusiutuvia luonnonvaroja. Niitä tulee hoitaa ja jalostaa. Korkea teknologia tulee siinä avuksi.

Mutta kaiken ehto on se, että Suomea asutaan reunoja myöten ja että meillä on vahvoja maakuntia ja eläviä kyliä. Meillä on oltava riittävästi väkeä tekemään työtä uusiutuvien luonnonvarojen parissa. Tässäkin palataan perusasioihin.

* * *

Minulla on miellyttävä tehtävä tuoda tähän tilaisuuteen valtiovallan ja eduskunnan tervehdys. Onnittelen 100-vuotiasta Parikkalan-Rautjärven Sanomia. Toivotan sille menestystä. Sen historia on vakuuttava ja mielenkiintoinen. Sillä on paikkansa tämän seutukunnan elämässä ja ihmisten mielissä. Se on tärkeä tekijä kotiseudullanne juurien hoitamisessa, yhteenkuuluvuuden tunteen lisäämisessä ja sitoutumisessa kotiseudun kehittämiseen.